Keuruu Nyyssänniemi Camping 3 – 5. 8. 2007
Sateinen alkuviikko sai mielen synkkenemään, mutta onneksi Keskiviikkona pilvet väistyivät syrjään ja The Rolling Stones sai soittaa hienossa kesäillassa. Torstaina olikin sitten aika kääntää Iineksen keula kohti Keuruuta laulun sanoja mukaillen ”Omaisuus laukuissa, hieman rahaa taskuissa…” ja alkaa valmistautuminen ICF:n vuoden päätapahtumaan. Keuruun Nyyssänniemessä idyllinen leirintäalue kylpi auringon paisteessa kauniiden maisemien ympäröimänä. Paikalla oli jo muutama kerholainen talkooporukoissa, kun Wälly ja Riitta tuli paikalle ei suinkaan pyörillä vaan kuorma-autolla tuoden miittirekvisiittaa paikalle. Kuorma purettiin ja kerhon uusi uljas teltta pystytettiin ensimmäistä kertaa. Illan mittaan viriteltiin vielä valot ja kuskattiin muut tavarat sisään suojaan. Oli aika ottaa muutama olut saunoa ja käydä pikaisesti tutustumassa Keuruun yöhön…
Perjantai
Perjantaina puolen päivän jälkeen alkoi porukkaa lipua hiljalleen paikalle ja alueen täytti iloinen puheensorina V2 moottoreiden mukavasti kompatessa. Mökit täyttyivät asukkaistaan ja telttoja nousi alueelle. Iltapäivällä neljän aikaan tuo maaseudun rauha sai motoristimeettille niin tunnusomaisen vivahteen, kun rokki alkoi soida levyltä. Saunaan päästiin kuuden jälkeen ja sitten hommat alkoivat soljua omalla painollaan. Lippu nostettiin presidentillisen kaksikon toimesta, illan pääesiintyjän Kitaraduo GG:n soittaessa meille niin tutuksi tulleita Baikkeri-biisin alkusäveliä. ”Vauhti parran oikaisee, nahkarotsii painelee, moottori V2 soi…” Hanski, Snackfinger ja Rosie soitteli mukavan letkeetä musaa ja porukka viihtyi keskenään turisten. Pikku PA laitteitten siirtelyn ja tauon jälkeen tuo mainio duo vielä jatkoi settiään illan tummetessa. Tunteet nousivat pintaan, kun Snackfinger vielä keikan lopuksi lauloi tuon viime miitissä sanaseppopalkinnon pokanneen ja viimevuoden lopussa edesmenneen jäsenemme Rumamiehen muistolle omistetun upean Baikkeri-biisin. Soitto jatkui taas levyiltä, kunnes nukkumatti toimitti porukan mukavan illan päätteeksi unten maille.
Lauantai
Lauantaiaamu valkeni kauniina toisille aikaisemmin kuin toisille. Aamupalaa söi ne jotka sinne kerkesi, tämän jutun kirjoittaja hengaili vielä nukkumatin kanssa aamiaisen aikaan. Lauantain aikana porukkaa saapui lisää ja osa keräili kamppeensa kasaan muitten kiireitten takia. Puolenpäivän aikaan leirintäalueen laiturissa vieraili siipirataslaiva Elias Lönnrot joka otti mukaan osan miittivieraista parin tunnin risteilylle. Risteilyn jälkeen alkoi paraatiajo. Reilu 50 pyörää ajoi ensin lyhyen siirtymän Keuruun keskustaan koulun pihaan josta lähdettiin lenkille. Oli upea ajaa, kun tien varsilla oli lapsia vilkuttamassa ja liikenneympyröissä autot seisoivat laskien letkamme menemään ohi. Paraatiajoa veti kerhomme jäsen Pekko, joka vaikuttaa myös miitin yhteistyökumppanin Keuruun moottorikerhon riveissä. Paraatin jälkeen oli vuorossa ruokailu ja kohta päästiinkin taas saunomaan. Iltaa jatkettiin leikkimielisen kisailun merkeissä, kun Pressa asetti keskelle nurmikenttää perhepullon Kossua ja sitä pyrittiin heittämään kolikolla, lähimmäksi kolikon heittänyt sai tuon uljaan suomalaisuuden symbolin itselleen. Tosin siitä kyllä oltiin heti vaatimassa myös osuutta kuivasuiselle sihteerille ja voittaja toki tuota miespoloa auttoikin janon sammuttamisessa. Homma oli sen verran mukavaa ja hyvää tahtoakin osoitettiin sen verran, että kisan tuotto luvattiin paikallisille sotiemme veteraaneille. Pressa kaivoi toisenkin kossun kassista ja kolikoitten heittely jatkui. Toinenkin voittaja löytyi ja taas oli mikrofoonin varressa seisoneella kaverilla ystävä hädässä. Pullon tavoittelu kolikolla tuotti 140 euroa hyvään tarkoitukseen. Tämän jälkeen jaettiin palkintoja. Pisimmältä matkustanut nainen ja mies sekä kerho löytyivät Saksasta. IOC Nomads Europe kunnioitti miittiämme läsnäolollaan. Härskein pyörä ei ollutkaan tänä vuonna Vertyllä, mutta perheessä pokaali pysyi kun Anu nappasi tuon palkinnon. Riitta sai kerhon työmyyräpalkinnon erilaisten retkien ja tapahtumien järjestämisestä. Tänä vuonna päätettiin aloittaa kiertopalkinnon jako motoristiasennetta osoittaneelle jäsenelle. Ensimmäisen kiinnityksen tuohon hienoon palkintoon sai Tie, joka on ajanut yhtä ja samaa Intruderia jo liki 300 000 km ja tällä hetkellä kolarin seurauksena selkärankaa tukee titaaniset tangot. Tieltähän on peräisin tuo foorumilla reilusti siteerattu viisaus ”Keskiviiva rauhottaa”. Vanhin paikalla ollut Intruder kuski palkittiin myös, 62 vuotta oli ikää tällä herrasmiehellä. Sixtenin pyörä ja asuntovaunu oli hienoiten maalattu. Kauneimman pyörän oli rakentanut tänä vuonna Karppa. Fat Ass olikin silmiähivelevä Intruderkaunotar ja pokaalin ehdottomasti ansaitsi. Palkintojen jaon jälkeen soittolavalle kiipesi mainiosti bluesia soitellut Magic Mojo yhtye. Grillikatoksella illalla vielä esiintyi suomalais-saksalainen Hunks kaksikko ja kumikin siellä savusi. Kaikki mukava loppuu aikanaan niin tämäkin lauantai-ilta.
Sunnuntai
Sunnuntaina jutun kirjoittajakin kerkesi aamupalalle ja reippaimmat pakkasivat kerhoteltan kasaan Wällyn johtaessa joukkoa. Puolen päivän aikaan saatiin varsinaisia arvovieraita paikalle, kun Keuruun sotaveteraanien edustajat kävivät vastaanottamassa Kossukisasta keräämämme tuoton 140 euroa. Olivat erittäin kiitollisia saamastaan huomionosoituksesta. Sillä hetkellä mieli oli kiitollinen teille jotka minut valitsitte tämän yhdistyksen sihteerin hommaan, hetki jää mieleeni yhtenä ylevimmistä ja mieluisimmista missä olen saanut mukana olla. Kiitoksen haluan vielä lausua koko Intruder Club Finland Ry:n hallituksen puolesta Nyyssänniemi Campingin henkilökunnalle, Keuruun Moottorikerhon talkooporukalle ja esiintyjille, sekä muille talkoisiin osallistuneille te loitte meille hienot olosuhteet upeaan Miittiviikonloppuun. Ja tietysti teille kaikille paikalla olleille, Te teitte tästä miitistä tapahtuman. Omasta ja koko hallituksen puolesta toivottelen turvallisia kilometrejä keskiviivan tuntumassa ja tavataan ensi vuonna taas elokuun ekana viikonloppuna
Sami Kalmi
Sihteeri
Intruder Club Finland Ry