Ruovesi Haapasaaren Lomakylä 1-3.8.2008
Henkilökohtainen kesälomani oli päässyt hyvään vauhtiin Heinäkuun loppupuoliskolla. Koko kesän suht´ reilujen sateitten jäljiltä oli pari viikkoa mennyt hyvissä keleissä ja Iineksen mittariin oli tullut lähes saman verran kilometrejä kuin koko alkukesästä yhteensä. Parasta oli miitin alla olleella viikolla vietetty pari päivää tien päällä, kun isi ja 14 vuotias tytär vietti laatuaikaa keskenään.
Torstaina puolen päivän aikaan oli mopo kuormattu ja tapasin Laksun Heinolan torilla. Pikaisesti aamukahvit nauttien ja helteessä ajotamineet päälle pukien lähdettiin kohti Ruovettä. Matkalla oli mukava puolivälin krouvi, kun pysähdyttiin mukavassa maalaismaisemassa Rönnin tanssilavan kahvioon kahville. Rönnistä matka jatkui ja tultiin perille miittikohteeseemme. Ruoveden kylä itsessään oli jo vallan idyllinen, mutta varsinainen paikka Haapasaaren lomakylä olikin sitten jo upea. Nimensä mukaisesti saaressa oltiin.
Majoittauduttiin Laksun kanssa mökkiimme ja suunnattiin kylille tankkaamaan pyörät ja muona- ja virvokevarastomme… Sitten pienen odottelun jälkeen saapui paikalle Tikrujartsan velipoika isokokoisella rekalla. Rekka toi mukanaan kerhomme teltan kalusteineen ja klubikamavaraston. Porukkaa oli tullut paikalle mm. Oulusta ja Lappeenrannasta ja vähän sieltä sun täältä. Tällä porukalla saatiin teltta pystyyn suht reippaasti. Wälly joukkueineen viritteli klubikama myymälämme lomakylän käyttöömme ystävällisesti antamaan uimarannan pukukoppiin. Oli aika vaihtaa vapaalle… Saunomista ja sen jälkeen ilmeisesti nukkumaan, ainakin tarinan kirjoittajan seuraava muistikuva on perjantaiaamulta omasta mökistä herätessä…
Perjantaina otettiin aamupäivä rennosti. Porukkaa alkoi pikkuhiljaa lipumaan paikalle. V-kakkoset jyristeli mukavasti porukan touhuillessa samaan malliin, kun itse oltiin edellispäivänä häärätty. Kamppeet mökkiin ja kylille shoppailemaan. Päivä eteni mukavasti tuttuja tapaillessa ja otettiinhan siinä vähän oluttakin samalla. Neljän aikaan alkoi musa soida TT:n paikalle toimittamista ja hoitamista PA-laitteista, meininki oli rento, mutta letkeä. Lippukin saatiin nostettua ja pian päästiin saunaan. Yhdeksän aikaan illalla alkoi sitten miittimme musamasiina toimia, Kover-bändi Lappeenrannasta keräsi porukan tanssilavan tuntumaan ja siellähän rokki raikasi. Tässä rytäkässä tarinan kirjoittaja koki miittireissun kovimman takaiskun. Terassin ja lavan välimaastossa tarinoidessa tuli otettua yksi huolimaton taka-askel ja huomaamatta rappuselle… Hylkeen näköinen mies rymähti selälleen ja oikea nilkka sai siitä siipeensä. Onneksi lievää hivenen rehvakkaampi humalatila puudutti kipeän jalan. No kaikki hauska loppuu aikanaan ja nukkumattia oli lähdettävä morjestelemaan.
Lauantaiaamu valkeni hilpeässä tunnelmassa. Kirjoittajalla kipeä nilkka muistutti olemassa olostaan. No aamiaiselle mentiin nilkuttaen. Hallitus piti kokouksensa terassilla ja samalla sovittiin paraatiajon sapluunasta. Kauas ei viittitty lähteä kiertelemään isolla porukalla. Muutaman kilometrin lenkki kylällä näyttäytymässä kuitenkin käytiin. Letkassa oli reilu 70 pyörää. Komeaa oli Ruoveden keskustan läpi siinä ajella. Paraatin jälkeen kerättiin pyörät näyttelyalueelle.
Osa porukasta joutui lähtemään kotia ja osa taas tuli paikalle, samoin päiväkävijöitä kävi kiva määrä alueella. Yksi valitettava kompastuminen tapahtui siinä päivän mittaan. Tämä kolhu vaati myös ambulanssia paikalle.
Ruokailun jälkeen päästiin pikkuhiljaa saunomaan. Käytössäme olikin upea savusauna jota käytettiin rehvakkaasti sekaporukalla turhia ujostelematta. Löylyt olivat mahtavat, kuten savusaunoissa on tapana olla. Kahdeksan jälkeen päästiin sitten vähän ohjelmallisempaan vaiheeseen. Ensin oli perinteistä hyväntekeväisyystoimintaa kun kisailtiin kossupullon omistuksesta. Pressa pisti perhekossun pystyyn keskelle nurmikenttää ja sitä tavoiteltiin kolikoilla. Joka lähimmäs kolikon heitti, oli pullon uusi ylpeä omistaja. Tämä työ tehtiin kahteen kertaan koska se oli niin hauskaa. Jokainen kilpailija ei ollut kovinkaan tosissaan hommassa mukana, koskapa tarkoitus oli hyvä. Kolikot lenteli tarkoituksella minne sattui ja heittelipä osa jopa paperirahnalla. Hyvä näin, koskapa kasaan saatiin 251,30 euroa jaettavaksi hyvään tarkoitukseen. Palkinnot tarjosi ICF, eli edes niitten hankintahintaa ei vähennetty tuosta summasta.
Tässä välissä saatiin iloinen mies paikalle. Aikaisemmin päätään kolhinut kompuroija palasi silmin nähden piristyneenä ja muutama tikki päänahassaan paikalle ja kävi ilmoittautumassa ilonpitoon takaisin… Loppu hyvin kaikki hyvin tässä tapauksessa.
Sitten päästiin jakamaan palkintoja….
Härkeimmän Intruderin pystin pokkasi varsinainen musta hevonen… Pyörä oli Harrikka ja omistaja varsinainen show mies. Kaveri juhli pokaaliaan vallan riehakkaasti tekemällä Karjalan tyhjästä mäyräkoiran nahkasta ”vahvistimen” pätkästä narua ”kaapelin” ja lattiaharjasta ”kitaran”. Tätä soittoa oli nähtävillä myös illan pääesiintyjän keikan aikana lavan sivustassa…
Kauneimman maalauksen omaavan mopon omisti Juke the ”Kardaani”. Yleensä tuo hilpeä ystäväni on hinkumassa mikrofonia kädestä ja pitämässä puheita… Nyt ei meinattu kiitospuhetta saada, kun Juke oli aivan äimistynyt. No puhe irtosi hämmentyneeltä kardaanilta lopulta.
Kauneimman pyörän oli paikalle tuonut Schonja Oulusta. Jamppa oli saapunut paikalle toisella kahdesta intikastansa, ja pokkasi sillä pokaalin. Ei Jamppakaan kovin itsevarma ollut koska hämmästyksen ilme oli hänenkin naamalta luettavissa.
Pisimmän matkan oli taittanut kaksi herraa Arto ja Jussi, voittaja ratkaistiin arvalla ja en nyt enää muista kumpi tuon kisan voitti.
Pisimmän matkan taittanut nainen oli Sari.
Vanhimmat Intruderistit miitissä palkittiin myös. Pirkko sai pokaalin naisten sarjasta ja ikää oli jonkun verran yli 25 vuotta. Miehistä pokaalin pokkasi Retu joka ei hänkään aivan eilisen teeren poikia ollut, ikää liki kansaneläkeiän verran hänellä.
Kerhon työmyyränä palkittiin ansaitusti netti-sivustomme ylläpitäjä Tapsa Vaasasta.
Asenne kohdallaan kiertopalkinto oli palautunut Pohjanmaalta miittiimme vaikkakin viimevuonna palkinnon saanut Tie reissasi Islannissa samaan aikaan. Tällä kertaa palkinnon perusteluna oli asenne jota kanssa-motoristit arvostaa. Asenne auttamiseen pyörän murheitten kanssa… Emme todellakaan usko, että palkinnon saaja olisi klubimme ainoa avulias aatu, mutta yksi tämmöinen joka tapauksessa. Kiertopalkinnon vei mennessään Heinolaan Laksu.
Pian palkinnon jaon jälkeen alkoi taas Kover-bändi viritellä suomirokkisointujaan lavan suunnasta. Toki meillä muutakin viihdettä paikalla oli. Yksi kova uurastaja miitin aikana oli TT, joka paitsi soitteli musaa levyiltä miittikansalle, myös laulatti tätä sakkia Karaokemeiningillä. Kiitos TT:lle hienosta shousta…
Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin tämäkin miitti. Sunnuntaiaamuna heräiltiin aamiaiselle ja alettiin pienellä haikeudella purkamaan leiriämme. Henkilökohtaisesti koin yhden kohokohdan, kun paikallisen Sotaveteraanien veljesliiton puheenjohtaja kävi noutamassa kossukisamme palkinnon. Hän oli hyvin otettu lahjoituksestamme ja oli kovin kiinnostunut meistä. Ihmetteli touhujamme kovasti, koska oli kyllä tottunut, että heitä silloin tällöin tällaisilla avustuksilla muistetaan, mutta tämä lahjoittaja-taho oli hänelle täysin ennalta odottamaton ja ihmeellinen. Ei vuosi aikaisemmin Keuruulla saatu kokemus paljoa auttanut, kyllä oli tilanne nytkin ylevä ja hieno ja nosti kyyneleen silmäkulmaan…
Kiitokset Haapasaaren Lomakylän henkilökunnalle avuliaisuudesta ja ystävällisyydestä josta saimme nauttia. Ja ennen kaikkea kiitos sille porukalle joka paikalla oli. Järjestäjän osa on mieluinen, kun saa olla näin hienon porukan kanssa tekemässä näin upeaa tapahtumaa…
Tavataan 31.7. – 2.8. Intruder Meeting 2009 tapahtumassa.
Intruder Club Finland Ry: puolesta
Sami Kalmi Sihteeri